mitaluimmekerran's reviews
780 reviews

Jeninin aamujen jälkeen odotukset oli hurjan korkealla, ja alkuun ne lunastettiinkin erityisen vahvasti. Hieman tarina jotenkin lässähti loppua kohti, mutta ihanaa luettavaa tämä silti oli. 3,5 tähteä.

Apua. Tän kirjan jälkeen päässä risteilee niin monta ajatusta, ajatusketjua ja keskustelunavausta, etten tiedä miten ne tiivistäisi suht lyhyeksi kirja-arvosteluksi.

Yleistunnelma kirjasta oli varsin vaikuttunut. Se oli tutkivaa journalismia, rohkeaa ja valaisevaa faktaa, joka oli kirjoitettu niin taitavasti ja koukuttavasti, että draamankaaren olisi voinut ajatella olevan kaunokirjallista. Romaanina sen tietynlainen naiivius ja tapa selittää lähi-idän kulttuureita länkkärilasit silmillä ei ehkä olisikaan ollut niin häiritsevää, mutta toisaalta, jos ajattelee, että kirjan tarkoitus oli valoittaa asiaa tietämättömille, siinä se onnistui varsin mainiosti. Itse aiheesta ennenkin lukeneena ja muutenkin Lähi-Idästä erityisen kiinnostuneena monetkin kirjan teemat olivat ainakin jo jollain tasolla tuttuja, ja siksi ehkä shokeerauksen sijaan jäi enemmän aikaa analyysille, mutta ei se tässäkään valossa valjuksi jäänyt. Tämä on kirjoja, joita useamman ihmisen pitäisi lukea, mutta tämä on myös kirjoja, joita pitäisi ajatella syvemmin myös feminismin kautta ihan täällä pumpulisessa ensimmäisessä maailmassakin. Koska keitä me olemme kauhistelemaan ikiaikaisia bacha posh -perinteitä Afganistanissa, kun sama Madonna-huora -naisjako pätee varsin paljon edelleen myös omassa kulttuurissamme? Ja mikä pelottavinta, mitä enemmän äärioikeisto nousee, sen suurempaa jalansijaa se tuntuu jatkuvasti täällä Suomessakin takaisin saavan.

Historia todellakin toistaa itseään, oli mistä kulttuurista kyse tahansa.

Kirjan ensimmäiset kaksi osaa olivat vahvoja ja koukuttavia, sujuvaa sekä koskettavaa kerrontaa, jota ei malttanut laskea käsistään. Lopulta tarina kuitenkin hieman väsähti, venyi liian pitkäksi, menetti lupaavuutensa ja jäi parhaimmillaankin hieman keskinkertaiseksi. Kolme tähteä kuitenkin kun alku oli niin ihana.

Surullinen, kaunis ja ihon alle tunkeutuva. Annan tarina sattui lukijanakin, kieli oli lumoavaa. Aika näyttää suureneeko jopa yhdeksi lempikirjakseni.

Kun on lukenut Saundersilta aiemmin Sotapuiston perikadon, oli odotukset tätä kohtaan hieman ristiriitaiset: hurjempi olisi ollut jo liikaa, tavallisempi saattaisi tuntua laimealta. Hieman rauhallisempi ja vähemmän raju tämä lopulta olikin, mutta se oli sitä positiivisella tavalla: vaikka monet novellit olivat hieman vinksallaan ja pikkuisen sekapäisiä, pysyi niiden sanoma hienosti koossa, koska raakuudella ei mässäilty liikaa. Näistä minä pidin, kovasti.

Tiivis, riisuttu, osuva. Vaikka kirja tunnetasolla jäi ehkä vähän etäiseksi, oli se silti hyvä, vahva teos. Tästä pidin, ei jää viimeiseksi Morrisonin kirjaksi tämä.

Realistinen ja kipeä kuvaus Memorysta, joka odottaa kuolemantuomiotaan kasvatti-isänsä raa'asta murhasta, kertoen tarinaansa muistikirjojen sivuille yrittäen saada muutkin näkemään sen totuuden, joka hänet on väärinkäsityskierteiden jälkeen vankilaan tuonut. Vaikuttava ja hieno kirja, vaikka jäikin hieman irralliseksi. 3,5 tähteä.

Vertauskuvallinen, kaunis ja hyvin hämmentävä. Vaikuttava lukukokemus kertakaikkiaan.

Luojan kiitos tämä ei ollut romaani. Olisin antanut tälle yhden tähden, jos tämä olisi ollut mikä tahansa muu kuin Potter, jossa on edes jollain tavalla mukana myös Rowling, mutta no. Rakkaudesta lajiin, kaksi ja puoli tähteä on kyllä todella höveli, mutta menköön.

Haikea ja surumielinen romaani, joka omanlaisella viipyilevyydellään toi mieleen hieman Murakamin, mutta ei silti kuitenkaan. Kirjailijan tapa kertoa ja kuvailla maisemia, tunteita, ihmissuhteita ja niiden välistä psykologiaa oli hypnoottisen taitavaa ja kaunista, ja sillä kirja nostikin tähtensä kolmesta neljään. Nautin tästä rauhallisesta lukukokemuksesta, voisin mielelläni lukea Ishiguroa lisääkin!