mitaluimmekerran's reviews
780 reviews

Omakohtainen tarina avioeron keskellä olleesta naisesta, jonka mies yhtäkkiä kuolee liikenneonnettomuudessa. Kirjailija on koonnut syvät tunteensa kansien väliin, ne epätoivot, suurimmat surut kuin lopulta rakkaudenkin. Tunteet ovat vahvoja, aitoja ja niin inhimillisiä, että kirjaa oli välillä jopa raskasta lukea, mutta lopulta sen ahmi kuitenkin kerralla. Hurjan korkeisiin tähtiin se ei yltänyt, mutta kannatti se lukea kuitenkin.

Odotin (jostain ihmeen syystä) vähän kiusaannuttavan hömelöä romaania päälleliimatun kauniista lifestyleblogimaailmasta, sain jotain aivan muuta. Tarina vei mennessään, ja vaikka se ei ehkä maailmoja mullistanutkaan, tuli se ahmittua vauhdilla. 3,5 tähteä, mutta pyöristetään tällä kertaa ylöspäin ihan jo koska viihdyin tämän parissa niin hyvin.

No huh. Painajaismaisen sekapäinen, ja silti niin hurjan vaikuttava ja vahva. Toimi parhaimmillaan lyhyimmissä novelleissa, viimeinen, jossa oli ripaus jotain normaaliin viittaavaa, tuntui jopa lattealta raaempien tarinoiden jälkeen. Aika vahva Tarantino-fiilis näistä tuli.

Alkuun riehakkaan kupliva ja mukanaanvievä, loppua kohti hieman latistuva. Viihdykkeenä kieltämättä romaani oli mainio, henkilöhahmot kaikessa karikatyyrimäisyydessään hulvattomia, mutta nykyaikaan sijoittuvat osuudet tuntuivat kovin turhilta. Mutta millainen olisikaan Suomi, jos Turku ei olisi aikoinaan palanut?

Lähes neljä tähteä, mutta ei silti kuitenkaan.

Annoin ensin kolme tähteä, mutta sitten mietin hieman lisää ja nostin neljään. Jotain kaunista taikaa tässä oli, vaikka pitkään ajattelinkin ettei olisi minun kirjani. Oli se, kaikessa lämpimässä piikittelyssään ja ironisuudessaan. Aika hieno lukukokemus.

Rakastin, en rakastanut, rakastin, hämmennyin ja nyt en enää edes ihan tiedä mitä tunnen. On jännä lukea kepeän komediallista tekstiä, väsähtää siihen ja huomata loppulauseiden jälkeen että lukikin ihan muuta. Hieman pitää vielä jäsennellä omia ajatuksia, mutta ehkä se tunne lopulta kuitenkin kallistuu jos nyt ei rakastumiseen niin ainakin vallan vahvaan viehättymiseen. Austeria täytyy lukea lisää, pian.

Yksi parhaita kirjoja, joita olen pitkään aikaan lukenut. Mieletön kerronta, ihana kieli, niin todentuntuisesti kuvailtu maailma, että Himmelstrasselle voi palata ihan milloin vain tuttuine väreine, tuoksuine ja tunteineen. Tämä on juuri yksi niistä kirjoista, jota rakastaa jo lukiessaan niin paljon, ettei malta lopettaa lukemista ja samalla ei malta lukea sitä loppuun, koska tietää tarinan olevan pian ohi.

Tämä oli hieno. Jokaisen kehun, ennakko-odotuksen ja hehkutuksen arvoinen. Hetkellisesti loppupuolella, puolen välin jälkeen jo luulin ettei ehkä olisikaan, mutta loppu nivoi koko tarinan niin hienosti mukaansa, että muutaman hieman irralliselta tuntuvan episodinkin jätti mielellään huomiotta.