Rakastin, en rakastanut, rakastin, hämmennyin ja nyt en enää edes ihan tiedä mitä tunnen. On jännä lukea kepeän komediallista tekstiä, väsähtää siihen ja huomata loppulauseiden jälkeen että lukikin ihan muuta. Hieman pitää vielä jäsennellä omia ajatuksia, mutta ehkä se tunne lopulta kuitenkin kallistuu jos nyt ei rakastumiseen niin ainakin vallan vahvaan viehättymiseen. Austeria täytyy lukea lisää, pian.