mitaluimmekerran's reviews
780 reviews

No äh.

En tiedä oliko se ne jatkuvat "oi, tämä oli paras kirja minkä olen koskaan lukenut" -ennakkohehkutukset ja sitä kautta tulleet yliodotukset, mutta ei tämä kyllä antanut minulle oikeastaan mitään. Se oli lähinnä viihteellinen romaani toisesta maailmansodasta, joka toki ehkä täytti tehtävänsä siinä mielessä, että kyllähän sen varsin vauhdikkaasti luki eikä se mitenkään raskaaltakaan tuntunut, mutta kun juonikäänteet olivat lähinnä ennalta-arvattavia ja todella raivostuttavankin naiiveja, jäi tästä käteen lähinnä turhautuminen. Eli ei minun kirjani tämä, toisesta maailmansodasta saa lukea paljon parempiakin romaaneja kuin tämä.

Viimein luettu. Päiväkirjarakenteeseen meni hetki tottua, se oli vaikeampi sisäistää kuin ajattelisi. Kun kappaleet ovat irrallisia ajatuksia, meinasi omat karata jatkuvasti muualle.

Lopulta kuitenkin nautin loppuosan varsin vauhdilla, nautin siitä yhtä paljon kuin alustakin. Silti osansa jäivät hieman turhan irrallisiksi, ajatukset itseään toistaviksi, kokonaisuus pikkuisen vaisuksi. Pidin, mutten hurmaantunut. Toisena, keskittyneempänä hetkenä ehkä olisi ollut toisin, mutta nyt ei ollut ihan paras aika tälle.

Hurjat pisteet kuitenkin Helsingin historialle ja sen tuntemukselle, se jo nostaa 3+ tähdet neljään.

Äh.

Suuria menetyksiä, kesken jääneitä tunteita, sekavia hahmoja, lässähdys keskellä, kaksi viimeistä osaa, jotka eivät tarjonneet enää mitään uutta.

Kirjoittaa Pulkkinen osaa, kauniisti ja menevästi. Olisi vain tarinankin siihen lisäksi.

Vähän sanaton fiilis, hyvällä tavalla tosin. Pitää vielä hieman hioa ajatuksia ennen kuin saan ne kasattua mielipiteeksi tästä kirjasta, mutta oli se hyvä. Vahva ja riipivä esikoinen. 3,5 tähteä.

Pieni ja tiivis romaani jää hieman kylmäksi ja etäiseksi, siitä ei saa otetta eikä se oikeastaan missään vaiheessa edes kiinnosta. Luin kuitenkin, koska no, kesken jättäminen on aina yhtä haastavaa minulle. Varmasti ihan laadukasta kirjallisuutta kyseessä, ei vain ollut minun kirjani lainkaan. 2,5 tähteä.

Hämmentynyt fiilis. En rakastunut, mutta hyvä tämä oli. Ärsytti, mutta silti pidin. Ajattelin kahden, kolmen tähden kirjana ja silti sai neljä. Ehkä jäsentelen ajatuksia myöhemmin muualle paremmin.

(okei rakastuin ehkä sittenkin)

Kauniisti etenevä, sujuva ja helpohko romaani vuoden 1929 rakkaustarinasta, nuoresta ja viattomasta Raakelista ja suureellisesta taiteilijasta Aksel Korkeakorvesta sekä historian humusta siinä taustalla. Hieman kokonaisuus jäi laimeaksi, eikä osannut tarjoilla mitään kovin suurta ja uutta, mutta koska lukukokemus oli kokonaisvaltaisesti varsin nautittava, meni tämä mainiosti tällaisena välipalakirjana, ilahdutuksena siitä, ettei ainakaan huonojen kirjojen putki jatkunut enää kauheasti pidempään.

Kevyt, nopealukuinen ja silti jotenkin kaikessa arkisuudessaan raikas ja tärkeä. Ei se mikään omaleimaisin romaani ollut saati maailmaa laisinkaan suurempi, mutta nautin tästä lukukokemuksena kyllä. Tällaisellakin kirjallisuudella on tärkeä paikkansa ja sille sopiva hetki oli nyt.

Alku hurmasi, loppu sai pettymään. Levotonta rönsyilyä sinne tänne kehysti niin ohut ja ennalta-arvattava juoni, etten saanut tästä oikein mitään otetta. Harmittaa hieman, odotin tältä varsin paljon.

Oli tässä taas ainekset kohdillaan: historiallista fiktiota omilta kotikulmilta, oman isoisän murre, sotaa ja rakkaustarina. Tarina jäi kuitenkin ohueksi, etäiseksi ja viileäksi, ja jos en tietäisi sarjan uusimman osan olleen Finlandia-ehdokkaana, tuskin olisin saanut tätä luettua edes loppuun. Vaikka lopulta, nyt kun tämä ei juurikaan vakuuttanut, en tiedä jatkanko edes sarjan lukemista, joten sama kai olisi ollut keskenkin jättää.