Ihanan feministinen ja hauska teos, joka voimaannuttaa ja vapauttaa. Kirjassa tekstin sävy ja vakavuusaste vaihtelee, mikä sopii täydellisesti bimboiluun. Bimbot on fiksuja, daa.
Osan kirjasta luin ja osan kuuntelin. Rakastin kirjan kuvituksia ja samalla myös äänikirjaa! Suosittelen vaihtelemaan formaattia, niin saat the best of both worlds 🎵😉
Ihana jatko-osa, joka sisältää Antin ja Paavon lisäksi paljon Tertun seikkailuja. Kuten edeltäjänsä, kirja on ihanan yksinkertainen, mikä onkin sen hienous.
Yösyöttö odotti kirjahyllyssä vuoroaan pari vuotta ennen kuin vihdoin päätin siihen tarttua. No nyt harmittelen, että miksi en tarttunut tähän aikaisemmin!
Kauniin arkinen ja hulvattoman hauska kirja ei jätä kylmäksi. Vanhemmuus ei ole mulle millään lailla samaistuttava aihe, mutta tässä hahmot oli niin realistisia, että pystyin sukeltamaan Antin ja Paavon elämän keskelle vaivattomasti. Kaikkien kakkavaippojen ja puistoreissujen keskelle mahtui myös raskaampia teemoja. Eteenkin yksinhuoltajuus, sukupuoliroolit ja riittämättömyyden tunne oli kirjassa todella hyvin käsiteltyjä teemoja.
Kirja on lopulta hyvin yksinkertainen, ja siinä saattaakin päteä sen hienous. Onneksi seuraava osa odottaa jo vuoroaan!
Mitä tapahtuu jouluhäille, kun kukaan ei osaa kommunikoida? Eli jos kommunikoinnin puuttuminen on sulle iso ick, nii tämä kirja ei ole sulle. 😆
Kirja tuo mukanaan ämpärillisen suhdedraamaa (nii pari- kuin perhesuhde) ja rekallisen joulutunnelmaa! Pystyin kuvittelemaan itseni keskelle lumisia maisemia ja haistaa glögin. Valehäiden seuraaminen kaikkine ongelmineen oli hauskaa.
Kehenkään hahmoista en rakastunut. Mila kävi eniten hermoille välillä, mutta oli juuri siksi hyvinkin realistinen hahmo. Lopulta siis tykkäsin hänestä eniten.
Mikäli kaipaat jouluista tunnelmaa, draamaa ja huumoria, suosittelen tätä!
En missään vaiheessa päässyt tarinaan kunnolla sisälle. Halloween aikaan hauska luettava, mutta en erityisesti suosittele. Agatha Christien teoksista löytyy kyllä paljon parempiakin kuin tämä.
Olisin varmasti tykännyt kirjasta enemmän, jos en olisi nähnyt elokuvaa aikaisemmin.
Kirja oli silti todella uniikki ja tykkäsin kerronta tavasta paljon. Sekä Nick että Amy ovat inhottavia ja vihattavia hahmoja, mikä oli ihanaa vaihtelua muista kirjoista jota olen lukenut.
RA-KAS-TAN valedeittailua ja kahden aikajanan kerrontaa (jos se on tehty hyvin). Emily Henryn tapa avata tarinaa hiljalleen eteenpäin on todella koukuttava. Päädyin ahmimaan viimeiset 100 sivua yhdeltä istumalta.
Ystävyyssuhteiden kuvaus kirjassa oli todella hyvää. Aina ei olla yhteydessä joka päivä, suhteet muuttuu elämän myötä ja silti ystävyys pysyy. Sabrinan ja Cleon välinen suhde ja kitka oli myös todella kiinnostava. En ole iso miscommunication troopin ystävä, mutta tässä kirjassa se toimi todella hyvin ja tuntui sopivan tarinaan mainiosti.
Kuten Henryn aikaisemmassa kirjassa jonka olen lukenut, olin koko kirjan ajan penkin reunalla odottamassa mitä Harriet ja Wyn seuraavaksi tekee ja päätyyhän pari lopulta yhteen.
In every universe, it’s you for me. Even if it’s not me for you.