There were some gems in here and the reading experience was certainly bridging on transcendent. That said, it was convoluted in parts and honestly quite depressing in others. I reject the idea that you must be a lonely alcoholic to be a successful writer. I appreciate her honesty and clear disregard for the writing rules, but this wasn’t my favorite. Honestly, I feel a bit like I just didn’t “get it”.

Kirjailija on yksinäinen. / / / Ja vaikuttava teksti toisella puoliskolla ”Nuoren englantilaisen lentävän kuolema”. Toisen maailmansodan viimeisenä päivänä menehtynyt aluksi tuntemattoman hauta, muistaminen, kylä muistaa, rakkaus lapseen sai koko Vauvillen juhlimaan hautajaisia” ja lopulta: ”Ja niin koittaa päivä, jolloin ei ole mitään kirjoitettavaa, luettavaa, ei muuta kuin sanoiksi kääntymätön nuoren vainajan elämä, niin nuoren että voi vain huutaa.”

"...l'écriture, elle est là, toujours prête à hurler, à pleurer, on ne l'écrit pas. Ce sont des émotions de cet ordre, très subtiles, très profondes, très charnelles, aussi essentielles, et complètement imprévisibles, qui peuvent couver des vies entières dans le corps."