Luin vihdoin super suositun Huomenna, huomenna ja huomenna -kirjan! Aivan 5 tähteen tämä ei mulla yltänyt, mutta ymmärrän ehdottomasti hehkutuksen.
Vaikeita ja monipuolisia hahmoja, joilla kaikilla löytyi omat ongelmansa. Sadie ja Sam oli hyviä hahmoja, mutta hiukan alkoi ärsyttämään puhumattomuus heidän välillä. Yleisesti isoin ärsyyntymisen aihe mulla kirjoissa on se ettei hahmot puhu, joten tämä osui siinä hermoon. 😆
Videopelien maailma oli aivan ihana ja haluaisin kovasti pelata Sadien ja Samin luomia pelejä. Myös pelien luominen ja pelaamisen tärkeys niitä rakastaville oli tässä hyvin realistisesti kuvailtu. Tuntui, että kirjailija on itsekin luonut pelejä.
Odotukset oli korkealla, mutta tämä ei loppujen lopuksi ollut ihan minun kirjani. Olisin kovasti halunnut rakastaa tätä kirjaa!
Henkilöhahmot tuntui kuitenkin jäävän liian kaukaisiksi, vaikka monen elämää seurataan aivan alkutaipaileesta asti. Silti jokainen tapahtuma tuntui liian yhdentekevältä, eikä oikeen mistään saanut kiinni.
Jos kerrontatyyli olisi ollut hiukan erilainen, olisin voinut rakastua kirjaan. Ymmärrän ehdottomasti miksi tämä on osalle parempi lukukokemus kuin itselle.
Tykkäsin kirjan teemoista ja seurattavan hahmon vaihtumisesta. Kuitenkin osa hahmoista tuntui jäävän kaukaisiksi.
Amirin hiljallinen värväytyminen jengiin oli tehty hienon realistisesti. Lumipallon lailla yksi asia johtaa toiseen, uhkailu pahoinpitelyyn ja pahempaankin.
Olisin toivonut jonkun asian ratkeavan tässä kirjassa. Tuntui jäävän kovin kesken. Olisin mielummin lukenyt yhden pidemmän kirjain, kuin tämän vaihtoehdon että tarina katkea kesken ja jatkuu toisessa osassa.
Nopealukuinen kirja antiikin jumalattarista. Kuvitukset on todella ainutlaatuisia ja kauniita. Ne mielestäni kuvailivat todella hyvin jokaista jumalatarta.
Kirja olisi ehkä auennut paremmin, jos olisi tiennyt enemmän muista jumalista. Monesti jumalia ja jumalattaria vertailtiin toisiinsa ja perhesuhteita ruodittiin läpi.
Ah, mä rakastin tätä kirjaa. Aallotar Haapasaari kuvaa niin kauniin rehellisesti monia tunteita ja tilanteita, että tunsin eläväni mukana hänen elämässään.
Mua kiinnostaa kovasti työ erotiikan parissa, joten on hienoa päästä kurkkaamaan verhon taakse. Hiukan yli 200 sivuun mahtuu monta kiinnostavaa tarinaa. Mitä kaikkea muuta strippaamiseen kuuluu kuin tanssiminen lavalla? Millaiset ihmiset hakeutuu asiakkaaksi eri palveluihin? Miten tehdä seksityötä, kun laki ei anna sinun markkinoida omaa osaamista?
Kirjaa kuvaillaan kustantamon sivuilla lauseella “Eettisen lorton muistelmat.” Mun mielestä tää on aivan ihana lause ja sopii todella hyvin! Suosittelen tutustumaan tähän teokseen!
Päädyin ahmimaan ison osan kirjasta kerralla, sillä en pystynyt lopettamaan. Tarinankerronta on kirjassa hyvin vaivatonta, ja tykkäsin mysteerin elementistä kirjassa.
Kirja seuraa kahta aikajanaa, 1940 ja 2016 vuosilta. Kuten mulle usein käy, tykkäsin toisesta aikajanasta paljon enemmän. Mun mielestä kirja olisi helposti toiminut myös ilman 2016-vuoden tapahtumia, vaikka olikin hyvin kiinnostunut Lucyn seikkailuista. Silti Persephonen ja Didon tarinat olivat paljon kiehtovammat.
I love reading queer experiences, knowing that you are not alone. The art style was so pretty, even though it didn't match the cover.
The story being both Saras and Dianas side of it made this special. This can be a great source of comfort to those transitioning and to those whos partner is transitioning.
Nappasin kirjan joskus kirppikseltä vain tittelin takia. Rakastan Pariisia todella paljon, joten tämä oli kuin minulle tehty.
Kirja sisältää 11 ihanaa ja hauskaa tarinaa, joita oli ilo seurata. Viides tarina, Krokotiilinnahkakengät, onkin alkuperäinen versio Lainakengissä-kirjasta! 🤩
Suosikki tarinoista oli nopea ja hauska Twiittailua. Myös ensimmäinen, kirjan tittelitarina, oli aivan ihana! Pariisin kadut ja nähtävyydet oli kauniisti mukana parissa tarinassa.