Joillekin (uskoisin, en tiedä) sukupuoli on ihan simppeli juttu ja heidän ei ole tarpeen sitä erityisesti ajatella. En kuulu näihin ihmisiin. Haluaisin maailman, jossa sukupuolta ei olisi tai ainakin niin, että sukupuoli ei määrittäisi mitään. Että siihen ei liittyisi ennakko-odotuksia tai ajatuksia siitä, että on asioita, jotka määrittyvät sukupuolen kautta.

Ei taida olla ihan huomenna toiveeni toteutumassa, joten Legacy Russellin Glitchfeminismi tulee todella tarpeeseen. Se luo toivoa, että mahdollisuuksia sukupuolen hämärtämiseen ja rapauttamiseen on.

Glitch on yksinkertaisimmin ilmaistuna ”sukupuolen esittämisestä kieltäytymisen strategia." Sen tavoitteena on sukupuolen hakkerointi ja binäärijärjestelmän sotkeminen.

Russell kritisoi feminismiä ja sen käyttämää kieltä takertumisesta binääriseen sukupuolijärjestelemään. Se kysyy, miten ilmaista kielellisesti sukupuolta, joka sijaitsee jossakin muualla kuin binäärijärjestelmän sisällä ja jolle ei ole kieltä? Tästä kysymyksestä on oivaltavan tarkasti kirjoittanut Taneli Viljanen teoksessaan Varjoja, usvaa. Suosittelen vahvasti sen lukemista.

Kuvittele virus, joka vaeltaa läppärisi uumenissa. Kuvittele sukupuoli läppärisi paikalle. Niin matka voi alkaa.

”Kun me glitchfeministeinä ryhdymme vastarintaan ja ruumiillistumme virukseksi, laitamme kapuloita sukupuolikoneiston rattaisiin, iskemme sen taloutta vastaan, upottaudumme rikkinäisyyteen, murtuman sisään.”

Legacy Russellin manifestissa glitch kieltäytyy / on kosminen / heilahtaa / ghostaa / on virhe / salaa / on vastaruumis / on ihoa / on virus / mobilisoi / on remix /selviytyy. Jokaiselle em. toiminnalle on teoksessa oma lukunsa.

Teoksen tärkeimpiä kysymyksiä on: ”Voiko murtuma olla tapa rakentaa jotain uutta? Voiko paskaksi paneminen ja rikkominen olla myös korjaavaa?”