Hienoja, tarkkanäköisiä novelleja, aikansa ja ihmistensä kuvia. Ditlevsenin kauno sijoittuu jonnekin Maria Jotunin ja Tove Janssonin väliin, ehkä hieman vakavammalla ja vähemmän vinosti hymyillen, muttei silti yhtään vähemmän tarkkanäköisesti. Toivottavasti näitä suomennetaan myös pian.