Annen kirjoitukset ovat aitoja nuoren tytön ajatuksia. Hämmentävää kirjassa on se, miten saman tyylistä tekstiä olisi voinut kirjoittaa oman ikäiseni tyttö omina teinivuosina. Rehelliset kuvaukset ärtymyksestä, seksuaalisuudesta, kaipuusta, vapaudenhalusta, omasta tahdosta ja nuoreksi naiseksi kasvamisesta. 

Historian tämä kirja kuvaa rehellisesti, vaikkakin sota jää "pienelle" osalle päiväkirjamerkinnöissä. Se tekee mielestäni kirjasta niin kauniin. Kuinka arki jatkuu salaisessa siivessä vaikka sota myllää ympärillä. Kuinka ihastus kumpuaa vaikka ilmahälytykset soivat.

Kirjan loppu särkee erityisesti sydämen. Kun päiväkirjamerkinnät lähenevät 1944 elokuuta ja salaisen siiven paljastumista ilman, että Anne siitä tietää. Puheet toivosta ja elämästä sodan jälkeen kuuluvat vielä viimeisillä sivuilla.